LIIKENNEPERIAATTEIDEN TARKOITUS on auttaa julkisen hallinnon ja elinkeinoelämän kehittämisyhteistyötä kaupunkikeskustoissa. Ne edistävät liikenteen harmonisointia ja vahvistavat keskustojen kaupallista kilpailukykyä.
KÄVELIJÄ ON KESKUSTAN KUNINKAALLINEN. Ostava asiakas jalkautuu. Jokaisessa kaupungissa on kävelykeskusta. Jalankulkija on kävelykeskustan kuninkaallinen, joka ansaitsee korkealaatuisen, turvallisen, esteettömän ja hyvin valaistun ympäristön. Se koostuu kävelykaduista, toreista ja aukioista, ja siihen voi kytkeytyä kauppakäytäviä ja kauppakeskusauloja.
KESKUSTAN SAAVUTETTAVUUS on kaikkien koettava sujuvaksi kaikilla liikkumismuodoilla, niin yksityisillä kuin julkisilla. Myös huoltoliikenteen saavutettavuus keskustaan ja keskustassa on koettava toimivaksi. Viihtyisässä kävelykeskustassa huoltoajot tehdään mieluummin ennen lounasaikaa.
LIIKENTEEN HARMONISOINTI ottaa huomioon kaikki liikennemuodot. Katutila on kaikille yhteistä. Yhteisessä katutilassa (Shared space) kaikki liikkuminen ja liikenne ovat esteettömästi samassa, myös autoilu. Liikennevaloja tai liikennemerkkejä ei juuri tarvita. Liikkujat hidastavat luontevasti vauhtiaan. Yhteisessä katutilassa korkein liikkumisnopeus on noin 20 km/h.
Näin syntyy turvallisempi katutila ja onnettomuudet vähentyvät. Liikenne rauhoittuu ja siten harmonisoituu. Keskustasta tulee viihtyisämpi. Vähenevät liikennepäästöt hidastavat ilmastonmuutosta.
Arkkitehti SAFA Mikko Heikkilä on kaupunkisuunnittelun valtakunnallinen asiantuntija. Hän on tutkinut jo alkaen vuodesta 1994 pohjoismaisia kaupunkikeskustoja. Heikkilä on ollut mukana useiden kaupunkikeskustojen kehittämisessä. Hän on myös Elävät Kaupunkikeskustat ry hallituksen jäsen. Yhteystiedot: mikko.heikkila@kolumbus.fi puh. 040 085 3993.
Elävät Kaupunkikeskustat ry (EKK) korostaa liikenteen harmonisointia keskustoissa
Kilpailu katutilasta. Suomessa sodanjälkeinen kaupungistuminen ja autoistuminen ovat kulkeneet samaa tahtia ja hallinneet suunnittelua. Nykyään keskustojen katutilasta kilpailevat eri liikennemuodot kuten kävely, pyöräily, joukkoliikenne, autoilu ja huoltoliikenne. Keskustoissa asutaan, tullaan töihin, asioidaan, vietetään aikaa, tavataan. Liikennettä syntyy eri syistä, eri aikaan ja eri välineillä. Liikenteen jatkuvasti lisääntyessä katutila ei aina enää riitä eri liikennemuotojen sijoittamiseksi omille väylilleen. Liikennettä voidaan myös sekoittaa, ja siinä on hyvä olla selvät periaatteet. Keskustaliikenne tulee harmonisoida. Mitä se tarkoittaa?
Me kaikki käytämme useita liikennemuotoja. Jokainen autoilija ja pyöräilijä on myös kävelijä. Vaikka autoilu ja kävely ovat eri muotoja liikkua, niitä tekevät samat ihmiset. Autot tai pyörät eivät tee ostoksia. Ratkaisevaa on, mihin autoilija jättää auton – missä hänestä tulee kävelijä. Katutilasta eivät siis kilpaile eri ihmiset, vaan heidän kulloinkin käyttämänsä liikennemuodot.
Kävely. Keskustaelämän ja asioinnin kannalta tärkein liikennemuoto on kävely. Kävelijät tuovat elämän keskustaan ja asiakasvirtaa palveluille. Kävely on myös terveellistä liikuntaa ja arvo sinänsä. Muilla välineillä tullaan keskustaan tekemään asioita kävellen. Kävely on liikennemuodoista myös hitain ja turvattomin. Harmonisoinnin tulee lähteä kävelijän olosuhteista. Kävelyn on oltava kaikenikäisille esteetöntä, julkista, vapaata, turvallista, reitiltään sattumanvaraistakin ja nopeudeltaan vaihtelevaa. Keskustan kaupallinen ja kulttuurinen ydin rakentuu kävelykeskustaan. Tämä edellyttää kävelykatujen, kävelypainotteisten katujen sekä korttelireittien, kauppakäytävien ja puistokäytävien toimivaa verkostoa.
Pyöräily kasvaa voimakkaasti niin työmatkaliikenteessä kuin keskusta-asioinnissakin. Pyöräilyn kansanterveydelliset ja ilmastollisetkin edut ovat kiistattomat. Pyöräilijän tulee päästä aivan kaupungin ytimeen. Se edellyttää hyvää pyöräily-ympäristöä ja riittävää, laadukasta ja mieluiten hajautettua pyöräpysäköintiä. Kävelyalueilla pyöräilynkin on tapahduttava kävelijän turvallisuuden ehdoilla ja nopeuksien tulee olla maltillisia. Tämä koskee myös sähköpotkulautoja ja muita tulevaisuuden sähköavusteisia liikkumismuotoja.
Joukkoliikenne tuo keskustoihin merkittävästi ihmisiä. Sille täytyy olla hyvät, sujuvat olosuhteet: reitit aivan keskustaan, hyvät pysäkit ja muut palvelupisteet. Joukkoliikenteen käyttäjä jatkaa matkaa kävellen, ja kävely on usein päällekkäinen tapa liikkua joukkoliikenneympäristössä. Joukkoliikenteenkin nopeudet kävelykeskustoissa tulee sovittaa kävelijöihin.
Yksityisautoilu on edelleen usein yleisin tapa tulla keskustaan. Myös keskusta-asukkailla on autoja. Autoilun olosuhteet on siis turvattava ja sovitettava muihin liikkumismuotoihin. Keskustojen tulee olla helposti saavutettavia, hyvin opastettuja, pysäköinnin täytyy olla helppoa, oikein mitoitettua ja oikein sijoitettua. Hyvin toteutettu keskitetty, usein maanalainen pysäköinti on ydinkeskustassa kadunvarsipysäköintiä toimivampaa. Pysäköinnin hinnoittelulla vaikutetaan paikkojen valintaan ja pysäköintiaikoihin ja optimoidaan siten pysäköintikapasiteetin vuorottaiskäyttöä. Asukaspysäköinnin on oltava toimivaa ja kohtuuhintaista. Kun liikutaan ydinkeskustassa ja keskustan asiointialueilla, autoilun nopeudet on sovitettava kävelijöiden mukaan. Suotava enimmäisnopeus on noin 20-30 km / h. Tähän päästään parhaiten rakentamalla katu rakenteellisesti alhaista ajonopeutta ja jalankulkua suosivaksi (esim. hidasteet, kiertoliittymät, kaistamitoitus). Ydinkeskustassa liikennevalot ovat harvoin perusteltuja.
Huoltoliikenne on välttämätöntä, jos haluamme elinvoimaisen keskustan, jossa myymälät, ravintolat ja muut palvelut menestyvät. Mitä paremmin sen järjestelyt etukäteen suunnitellaan, sitä vähemmän se tuottaa häiriötä. Maanalaiset tai tontin sisäiset lastausalueet ovat hyviä suuryksiköiden huoltotapoja. Kivijalkakauppojen huolto tapahtuu usein ajoradalta. Sille voidaan osoittaa myös lastausruutuja ajoradan reunaan. Joskus huolto on pakotettu tapahtumaan hetkellisesti jalkakäytävältä tai pyörätieltä. Tämä edellyttää suvaitsevaisuutta ja yhteispeliä kaikilta. Joissakin Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa on yleistynyt tapa, että huoltoajo rajoitetaan tapahtuvaksi päivittäin ennen lounasaikaa. Myös jakelu- ja liikkuvien palveluiden toimivuus tulee turvata.
Keskustan vyöhykkeisyys. Eri liikennemuodot saavat eri painotuksia keskustan eri alueilla. Yleensä keskustan ydin painottuu kävelylle ja pyöräilylle. Sitä ympäröivillä alueilla joukkoliikenteen ja autoilun määrä kasvaa, vaikka ne tapahtuvat vielä kevyemmän liikenteen ehdoilla. Siirryttäessä keskustasta kauemmaksi sen reunoille autoilun ja saavutettavuuden helppous saavat enemmän painoarvoa.
Alankomaissa, Englannissa ja muissa Pohjoismaissa on keskustoissa onnistuneesti sovellettu yhteisen katutilan nk. Shared space -periaatetta, missä eri liikennemuotojen annetaan sekoittua katutilassa täysin ja ilman ohjausta – hitaana ja kävelijän ehdoilla.
EKK korostaa keskustaliikenteen harmonisointia kaikkien liikennemuotojen näkökulmasta. Se edellyttää siis katutilan käyttämistä yhteisin pelisäännöin. Onnistuneissa toteutuksissa nämä ovat johtaneet kävelykeskustoihin, joita täydentävät kävelypainotteiset alueet, missä rauhallinen autoilu on sallittu. Kaikissa tapauksissa kävely ja pyöräily on helppoa ja turvallista, keskustaan on helppo tulla myös yksityisautolla ja joukkoliikenteen reitit lävistävät keskustoja.
7.5.2020
Työryhmä:
Mikko Heikkilä, kaupunkisuunnittelija, puheenjohtaja
Minna Maarttola, Helsingin kaupunki
Minna Seppänen, Tampereen kaupunki
Tuomo Sirkiä, Sitowise Oy
Matti Tapaninen, WSP Finland Oy
