Kauppahallikuiskaaja ja yrittäjä Tiina Kokki valmistui Vaasan yliopistosta organisaatioviestinnän maisteriksi. Hän teki lopputyönään kauppahalliverkoston rakenneanalyysin keskittyen Tampereen elävään kauppahalliin. Ketkä siellä kommunikoivat keskenään? Miten tieto liikkuu kauppahallissa?
Blogisti Pilvi Linna kysyi Tiina Kokilta näkökulmia kauppahalliyhteisöstä.
– Tampereen kauppahallissa sisäinen vuorovaikutus on hyvin tiivistä. Yrityksiä on 30. Tieto kulkee, mutta se kulkeekin usein vain eri ”kuplien” sisällä, eikä aina ulkopuolellekaan. Näin syntyy helposti nk. ”rikkinäinen puhelin”. Hyvätkin kaupungin kehityshankkeet voivat myös hautautua harvojen tiedoksi, Kokki taustoittaa.
Mistä ikinä tieto tuleekaan sisään, niin se voi jäädä vain pienen piirin käyttöön. Tai sitten tieto muuttuu olennaisesti vastaanottopiirin kasvaessa. Ilmiö on nimeltään nk. ”rikkinäinen puhelin”. Tieto muuntuu ja voi paisua matkalla täysin aivan muuksi hyökyen eteenpäin lumivyöryn lailla.
–Kahden päivän sähköpääkeskusremontti kauppahallissa, joka on suhteellisen pieni asia, voikin saada jättimäiset mittasuhteet. Jo viikon päästä alkaa liikkua jo tietoa, että koko kauppahalli suljetaan nyt täysin. Mihin vireät yritykset joutuvat nyt siirtymään? Ehkäpä torille kylmiin ulkokoppeihin, kertoo Tiina Kokki.
– Pitää siten aina lähtökohtaisesti hyväksyä, että viestintä ei mene koskaan perille siten kuin viestijä haluaisi. Aina syntyy loputtomasti näitä uusia tulkintoja sisällöstä. Parasta on aina tiedottaa suoraan kaikille yhtä aikaa.
– Kauppahallin sisäisessä tiedottamisessa on toiminut parhaiten sähköposti ja WhatsApp. Ja tarvittaessa pitää aina myös jalkautua ja kohdata kasvokkain toimijoita etenkin, kun on tärkeää ja nopeaa asiaa. Ja joskus voi jopa jättää jälkeensä myös paperilapun tai printin. Pomokaan ei ole aina paikalla, tarkentaa Tiina Kokki.
Kauppahallit ovat Tiina Kokin mukaan osa kaupunkikulttuuria ja keskustojen tulevaisuutta. Niitä on kehitettävä ja niiden on kehityttävä yhdessä keskustojen kanssa.
