Ville Laurilan työpaikka on aivan Helsingin ytimessä Aleksin ja Keskuskadun kulmassa. Ilmarinen on paljon vartijana pääkaupunkimme ytimessä alueen yhtenä suurista kiinteistönomistajista. Laurila tuli kiinteistöalalle jo vuonna 1991, kun hän oli perustamassa legendaarista Intermediator Oy:tä. Vuonna 1999 hän siirtyi Fennia-ryhmän palvelukseen, jossa vastasi vuokraustoiminnasta myös asuntojen osalta. Ilmariseen toimitilojen vuokrauksen Laurila otti vastuulleen syksyllä 2004. Siirtymä investorimaailmaan vuosituhannen vaihteessa opetti kiinteistöalasta muutamassa kuukaudessa enemmän, kuin aikaisempi kahdeksan vuotta toimitilavälitysten parissa. Kotkalaisuus kuuluu vahvasti Laurilan puheesta ja hän viettääkin valta osan vapaa-ajastaan Kotkan seudulla.
Blogisti Pilvi Linna haastatteli vuokrauspäällikkö Ville Laurilaa Helsingin ydinkeskustan toimitilojen menestyksellisestä kehittämisestä.
”Työssäni olemme yhdessä tiimini kanssa usein tekemisissä yritysten ylimmän johdon kanssa ja keskustelemme paljon strategisista kysymyksistä koskien mm. suhdannemuutoksista, laajenemisia ja yritysjärjestelyitä ja toisaalta myös aina ikäviin toiminan supistamiseen liittyvistä asioista. Kaikkiin edellä mainittuihin toimitilat lliittyvät aina tavalla tai toisella. Toimitilakustannukset ovat usein yrityksille palkkojen jälkeen toiseksi suurin kuluerä ja jo pelkästään se pitää aiheen aina ajankohtaisena. Tänä päivänä yritysten tulisikin kilpailla siitä, miten ihmiset saadaan takaisin konttoreille ja tilat tuottamaan. Mitä ominaisuuksia tämä tiloilta vaatii, sitä me yritämme ratkaista päivittäin. Tuottavuus työpaikalla tulisikin olla tärkeämpi kysymys kuin puhdas tilakustannusajattelu. Jo sanana tulosodotuspaikka voi ollla avain uuteen ajatteluun. Hyville tiloille erinomaiselle sijainnilla näyttää suhdanteesta riippumatta löytyvän aina kysyntää.
Elinkeinoelämän yhteistyö kaupungin kanssa?
”Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa vaatii jalkatyötä. Jos asioita valmistellaan puhtaasti kirjoituspöytätyönä ilman osapuolten aitoa ja oikea-aikaista osallistamista, niin aika harvoin lopputulos on kaikkia osapuolia tyydyttävä. Tässä onkin tapahtunut ja tapahtumassa merkittävää muutosta parempaan suuntaan. Kiitos siitä Helsingin kaupungille. Omana periaatteena on aina ollut, että jos et tunne omaa asiakastasi edes nimeltä, niin et voi oikeasti tietää häneen tarpeitaankaan. Jos Ilmarinen lähtee räätälöimään ratkaisuja peruskorjaustilanteessa vain yhden yrityksen tarpeisiin, on siinä etenkin nykymarkkinatilanteessa kohtuuttoman suuri riski epäonnistumiselle. Mieluummin etsimme kauaskantoisesti yleispäteviä ei-pois-sulkevia -tilaratkaisuja. Mitä on tulevaisuuden työntekomme, on keskeisin kysymys onnistuneita tilaratkaisuja suunniteltaessa. Täydellistä työrauhaa kaipaaville toimisto on nykyään harvoin se paras vaihtoehto”.
Etätyö?
”Etätyötä mainitaan usein ensimmäisten asioiden joukossa, kun puhutaan keskustan näivettymisestä. On kuitenkin turha uskotella, etteikö etätyö tarjoaisi usein työntekijälle erinomaisen vaihtoehdon, jos työtehtävät ovat pääsääntöisesti sellaisia, joissa ei tarvita työkavereiden sparrausta, vertaistukea tai muuta läsnäoloa. Työaika työmatkoineen haukkaa usein melkoisen osuuden päivän tehokkaista tunneista. Ei myöskään voida ohittaa sitä tosiasiaa, etteivätkö teams ja etätyöt jakaisi työporukoita etäämmäs toisistaan. Spontaaneille afterwörkeille löytyy harvemmin lähtijöitä. Löytyykö syy tähän toimimattomista tiloista vai muuttuneesta työnteon kulttuurista? Olen vahvasti sitä mieltä, että teamseistä pitäisi päästä kokonaisuudessa eroon joillakin aloilla. Aktiivinen osallistaminen ja tuloksellinen sparraus ei yksinkertaisesti onnistu etänä. Vireystilan muutos ja henkinen läsnäolo näkyy livenä helposti kehonkielestä, mutta ei etäyhteyden välityksellä. Asioiden positiivinen pompottelu työkavereiden kanssa livenä tuo työtouhuun aivan toisen levelin”.
Rakennussuojelu?
”Hyvänä esimerkkinä on historiallinen Pääpostitalo Elielin aukiolla. Rakennus oli asemakaavassa vahvasti suojeltu, mutta se ei millään muotoa täyttänyt nykypäivän vaatimuksia. Koko ajan kehittämisessä törmäsimme raskaisiin suojeluvaatimuksiin. Keskustelua käytiin vuosia kaupungin kanssa, kunnes yhdessä päätettiin laatia suojelun hallintasuunnitelma (SHS), toisena Suomessa (ensimmäinen tehtiin Alvar Aallon Paimion parantolasta). Museoviranomaisetkin innostuivat ajatuksesta. Tämän prosessin perusteella kaikki lukevat kohteen rakennussuojelua nyt yhdellä ja samalla tavalla, vaikka virkahenkilö matkalla vaihtuisikin”.
Helsingin ydinkeskusta?
”Helsingin kaupunki kirjoitti viime syksynä ensimmäistä kertaa strategiaansa ydinkeskustan kehittämisen. Ydinkeskustan merkitys onkin jokaiselle kaupungille suuri, eritoten maamme pääkaupungille. Helsingin ydinkeskusta on esimerkkinä kaikelle matkailulle ja liikematkoille. Tarvitsemme siten nykyvaatimusten mukaisia toimitiloja, jotka palvelevat niitä yrityksiä, jotka haluavat sijoittua juuri ydinkeskustaan ja ovat tästä valmiita myös maksamaan. Sijoittuminen juuri ydinkeskustaan korreloi suoraan työviihtyvyyteen ja lisää läsnäoloa omalla työpaikalla unohtamatta asiakkaiden arvostamista. Käytännön saavutettavuus ydinkeskustaan on työntekijöille tasapuolista ja tärkeää. Keskustatunneli olisi käytännön saavutettavuuden kannalta loistava ratkaisu työntekijöillekin…”
Mihin keskustaan kutsuisit vierailemaan?
”Helsingin ydinkeskusta on houkutteleva. On älyttömän hieno paikka. Sijainti on kaikille tasapuolinen. Ravintolatarjonta on kehittynyt laadukkaaksi. Kesä, merellisyys ja tapahtumat ovat esimerkillisiä. Mitä enemmän tapahtumia, sitä enemmän ihmiset tykkäävät, että heitä kutsutaan mukaan. On tärkeää saada riittävästi yrityksiä ja kaikkia alueen toimijoita puhaltamaan yhteen hiileen. Näin ei synny noloja naamiaisia, johon vain yksi pukeutuu…”
